Hyödynnämme kaadettuja puita lahopuuna

25.3.2022

Olimme suunnitelleet, että siirrämme osan Hermannin rantatien puista Vallilanlaaksoon kaatamisen sijaan. Valitettavasti kaikki ei mennyt tällä kertaa suunnitelmien mukaan. Myös siirrettävät puut jouduttiin kaatamaan, koska niiden alla maa oli liian pilaantunutta ja suurien puiden mukana olisi tullut suuri paakku, eli paljon maata. Opimme koko ajan lisää. Hankkeelta on jo siirretty pienempiä puita toiseen paikkaan, ja niiden paakut olivat pienempiä ja viime aikoina istutettuja, eli siten niissä on tehty massanvaihto aikaisemmassa vaiheessa.

Nyt kaadetut puut tulevat kuitenkin hyötykäyttöön, sillä kierrätämme puiden materiaalia. Hyödynnämme puita seuraavilla tavoilla:

1. puumateriaalina viherrakenteisiin
2. Taideyliopiston kuvanveistolinjalle materiaaliksi
3. Uusix-verstaalle esimerkiksi kalusteiden materiaaliksi

Oksat menevät haketukseen.

Rakennettuun ympäristöön lahopuuta tarvitaan säännöllisesti

Biologimme on tehnyt meille suunnittelun tueksi lahopuuoppaan, josta seuraava sisältö on poimittu.

Lahopuuta on niin pystyyn kuollut puu ja kaatunut maapuu, kuin suuret oksat ja kannotkin. Lahopuuta hyödyntävät eliöt tarvitset lajista riippuen eri lahoamisvaiheessa olevaa lahopuuta. Siksi lahopuujatkumo, eli eri lahomaisvaiheissa olevan lahopuun olemassaolo samalla alueella, on tärkeää. Luonnontilaisissa metsissä sitä syntyy puiden kuollessa ja lahotessa eriaikaisesti. Lahopuun pehmenemiseen ja hajoamiseen kuluva aika vaihtelee niin puun koon ja lajin kuin sijoituspaikan kosteuden mukaan, mutta kookkaalla tukilla se voi olla vuosikymmeniä.

Lahopuujatkumon ylläpitämiseksi rakennetussa ympäristössä paikalle pitäisi tuottaa säännöllisesti uutta lahopuuta. Vähemmän hoidetuilla alueilla, kuten metsiköiden sisällä, voidaan ylläpitää kohteita, jonne kerätään kuollutta puuainesta. Hallitumpaa ulkomuotoa voidaan yrittää luoda lahopuuaidoilla, joissa aidanseipäiden väliin kootaan säännöllisesti uutta kuollutta puuainesta. Ideaalitilanteessa samalla alueella olisi monessa eri lahoamisvaiheessa olevaa lahopuuta.

Puupölkkyjä on suunniteltu koko hankealueelle lahopuujatkumon ja monimuotoisuuden varmistamiseksi osaksi viherrakenteita. Viherrakenteissa puuta käytetään eripituisina pölkkyinä, jotka asetellaan kasvillisuusalueille erilaisiin, näyttäviin asetelmiin.

Lahopuusta hyötyvä lajisto

Suomen metsissä on noin 5 000 lahopuusta riippuvaista eliölajia, joista monet ovat uhanalaisia. Kalasatamasta Pasilaan -hanke sijoittuu kuitenkin lahopuun saatavuudelta pirstaloituneeseen kaupunki- ja puistoympäristöön, joten lahopuuesiintymillä ei todennäköisesti voida ylläpitää metsien lahopuuta vaativien spesialistilajien tai uhanalaisten lajien populaatioita. Lahopuun olemassaolo kuitenkin lisää kaupungissakin lajistomääriä ja monimuotoisuutta.

Lahopuiden eliöstö muodostaa oman ekologisen yhteisönsä, jossa on tuottajia, petoja ja hajottajia. Puita lahottavat useimmiten käävät, mutta myös monet sienilajit, kuten lakkisienet, orakkaat ja kotelosienet, sekä limasienet. Monet selkärangattomat, kuten kovakuoriaiset, ovat riippuvaisia kääpien ja sienien lahottamasta puusta, ja lahopuu tarjoaa muun muassa myrkkypistiäisille toimivia pesäkoloja. Hyötyjiä ovat myös hyönteissyöjät, kuten hyönteisiä syövät linnut. Pystypökkelöiden tapauksessa kolopesijät ja nisäkkäistä liito-orava voivat myös löytää lahopuusta pesäpaikan. Eliöt voivatkin käyttää lahopuuta niin ravinnoksi (muun muassa sienet ja selkärangattomat sekä sieniä syövät selkärangattomat), kasvualustaksi (sienet, sammalet, jäkälät), kuin lisääntymis- ja levähdyspaikaksi (selkärangattomat, kuten kovakuoriaiset ja myrkkypistiäiset, jotka pesivät niin lahopuussa kuin siinä kasvavissa sienissä ja käävissä, puun alla piilevät tuhatjalkaiset ja lierot sekä pystypökkelöiden tapauksessa linnut, lepakot ja liito-orava).

Myös risuilla on omat hajottajaeliönsä. Lahopuulla esiintyvään eliölajistoon vaikuttavat niin lahopuun laji, tyyppi ja koko kuin ympäristön kosteus ja varjoisuus. Nämä tekijät voivat myös liittyä toisiinsa, sillä esimerkiksi maapuu tarjoaa pystypuuta enemmän kosteutta ja varjostusta. Yleisesti ottaen kookkaammat lahopuurungot liittyvät monilajisempaan eliöstöön, sillä kookkaalle rungolle mahtuu sekä useampia eliöyksilöitä, että useampia esimerkiksi kosteudeltaan ja lahoamisasteeltaan vaihtelevia pienelinympäristöjä, joilla viihtyy eri lajisto. Luonnon monimuotoisuuden kannalta parasta olisikin monilajinen ja järeä lahopuusto. Jokaiselle kuolleen puun kokoluokalle ja lahoamisvaiheelle on kuitenkin omat eliönsä, ja jo puolen metrin mittaisessa kannossa on hyvin syötävää lahottajaeliöille. Esimerkiksi orvakat ja nahakkaat viihtyvät pienimmissä risuissakin.

Satu Talvio ja Sara Caetano

Kirjoittajat ovat Kalasatamasta Pasilaan -hankkeen vastuullisuustiimin jäseniä.

Suunnittelemme ja rakennamme uuden raitiotielinjan ja kehitämme katuympäristöä. Vuonna 2024 pääset linjan 13 kyydissä Kalasatamasta Pasilaan vartissa! Hankkeen toteuttavat yhdessä Helsingin kaupunki, Kaupunkiliikenne Oy, Destia, Sweco, WSP, GRK ja AFRY.